Pari viikkoa me jaksoimmekin olla maissa, kunnes rahtasimme luumme uudestaan laivalle. Tuolla kertaa, vihdoin ja viimeinen, minäkin pääsin katsastamaan Silja Symphonyn uudistukset. Otimme risteilyn lomailun ja levon kannalta, jätimme käymättä maissa ja kaiken kukkuraksi järjestelmäkamerakin loisti poissaolollaan, joten kuvat otettu kännyllä.
Silja Symphony on meidän perheelle tuttu laiva. Silja Serenaden uudistukset eivät tätä laivatyttöä kovinkaan paljoa sävähdyttäneet, joten odotin suurella mielenkiinnolla Silja Symphonylle tehtyjä, laajempia uudistuksia. Huomasi kyllä, että lapsiperheiden toiveisiin oli Silja Symphonyn uudistuksissa kiinnitetty huomiota, sillä sekä meidän perheen aikuiset että lapset rankkasivat uuden Silja Landin ykköseksi Itämeren risteilylautoista.
Silja Symphonyn vanha Silja Land sekä peliluola sai uudistuksessa siirtyä Sushi & Co. ravintolan alta pois. Missasin harmillisesti Sushi-ravintolan lähes kokonaisuudessaan, sillä en kiinnittänyt huomiota keittiön aukioloaikaan. Susheja olisi kyllä saanut päivälläkin jonkin aikaa, mutta iltapäivällä keittiö meni tietyksi ajaksi kiinni ja ravintolasta sai salaatteja sekä muuta pientä purtavaa. Pientä kritiikkiä annan kyllä tuolle Sushi & Co.:n kahvilaruokatarjonnalle, sillä ateriaselosteet olivat hyvin vajavaisia. Smoothieita oli kahta erilaista versiota, muttei niiden sisällöstä ollut minkäänlaista merkintää hyllyssä. Kysyttäessä tarkkaa vastausta ei tullut edes kassahenkilöltäkään, sillä hänellä ei tosiaankaan ollut kuin arvelu sisällöstä. Täytetyt leivät olivat hintalapuissa vain täytettyjä leipiä, joten siellä kylmäaltaalla minä sitten arvioin kasvissyöjänä, mahtoiko tuote sisältää kaikesta huolimatta lihaa vai ei.
290 neliöinen Silja Land oli puolestaan rakennettu kokonaan uudenlaisena alukseen keulaan, kannelle 5, jossa sijaitsi aikoinaan kauneushoitola Bellamare. Alueelta löytyi kaksi pallomerta eri ikäisille lapsille, kunnon Lego-nurkkaus sekä paljon muuta.
Isojen pallomeri. Kuvan ulkopuolella oikealla on pienoinen kiipeilyseinä, mutta huoneen korkeuden takia se ei kovin kummoinen ole.
Lapsilta pojot pelipaikalle!
Äidiltä pojot ihanille istuinkoloille. Aikuisia ajatellen seiniin oli upotettu myös isompia ”istuinpyörylöitä”, joten kovin pieneksi keräksi ei tarvinnut vääntäytyä.
Äiti tykkäs Lego-nurkkauksesta…
Ja siitä, että ”isojen puolella” oli oma telkkarinsa toisenlaisella elokuvalla. Television edessä oli seinämään upotettu sohva, jossa oli kiva istua ja katsoa elokuvaa, joka sai tämänkin äidin kyyneliin.
Pienten puolella oli mahdollisuus katsella tekstittämätöntä elokuvaa säkkituoleilta, piirrellä paperille taikka liidulla seinään. Ihan viisas ratkaisu pistää wc heti telkun viereen, sillä jokainen vanhempi tietää, miten pienet lapset joskus odottavat sen hätänsä kanssa ihan viimeiseen hetkeen. Eihän sitä nyt voi hyvää elokuvaa jättää kesken…
Pienten pallomeri. Kuvan ulkopuolella vasemmalla olikin varsinainen vetonaula, Spice Ice-jäätelöbaari.
Kuten jo aiemmassa reissuamme koskevassa postauksessa kerroinkin, olimme hankkineet tälle risteilylle ateriapaketit säästääksemme muutaman euron ateriakuluissa. Söimme ensimmäisenä iltana itsemme ähkyksi Grande Buffetissa, mutta päädyimme aterioimaan seuraavana iltana aluksen italialaistyyppiseen Tavolàtaan. Vastaanotto ravintolan ovella oli jo ystävällistä, mutta meitä aterioinnin ajan palvellut tarjoilija oli suorastaan valloittava persoona. Itse asiassa, useilla Karibian-risteilyillä olleena, pidin tarjoilijaamme sellaisena henkilönä, joka voisi aivan hyvin löytyä vaikka Royal Caribbeanilta ihmisiä palvelemassa.
Ruotsin lipun alla seilaavana laivana Silja Symphony on niitä laivoja, jolla olen törmännyt useampaan suomea osaamattomaan ravintolahenkilökunnan jäseneen. Iloinen tarjoilijamme ehdotti myös samantien, että voisimme keskustella finglishiä palvelutilanteessa. Tilasimme ateriat, saimme ruoka-/viinisuosituksia ja tarjoilijan huumorintajuinen tilanneäly sulatti perheemme jäsenten sydämet.
Ruoka oli onnistunutta, mutta annokset hyvin tuhteja. Edellisellä risteilyllämme mies oli ottanut 4-ruokalajin vapaavalintaisen menun, mutta tällä kertaa, viisastuneena, hän päätyi tilaamaan vain alkuruoan ja pääruoan.
Tomaattia, buffalomozzarellaa, basilikaa ja rucolaa.
Paistettua vasikanmaksaa, parmesan-perunasosetta, sipulihilloketta ja salviakastiketta.
Sisilialaista munakoisopataa ja mozzarella-pestotäytteinen arrancini.
En jaksanut syödä tuhtia kasvisannostani loppuun, mutta pyysin jälkiruoaksi jotain kevyttä. Tarjoilija suositteli minulle vaniljajäätelöä ja espressoa. Hyvän suosituksen hän antoi, sillä kävelin naama muikeana ravintolasta ulos.
Niin juu, ja miksi risteilyämme koskevassa aiemmassa postauksessa vilahti ”Poop”?
Kuopuksemme oli ostanut laivalta itselleen uuden lempilelun, koska se kiinnitti ansaittua huomiota kanssamatkustajien keskuudessa. Tuo ”Poop” matkusti ympäri laivaa, tullen tietysti myös seuraksemme ruokailtaessa. Me aikuiset emme oikein nauttineet Poopin ilmestymisestä ajoittain takaisin ruokapöytään, joten huumorintajuinen tarjoilijamme teki kaikkensa, jotta meillä aikuisilla olisi myös silmänruokaa ateriointihetkellä. Pienen pieniä harhautuksia ja Poop ilmestyi loppuajaksi syliini pöydän alle. Homma bueno, nautinnollinen ateriointi taattu, eikä kuopuskaan huomannut mitään ahtaessaan tyytyväisenä ruokaansa Tavolàtan lasten buffasta.
Kiitos, puoliksi portugalilainen (?) tarjoilija Sara (?). Jatka samaan malliin, olet erinomainen asiakaspalvelija!
Vastaa