Lapsiperheen testissä: Silja Serenade Family-hytti

Voi ei ihmiset, nyt se tuli! Totaalinen risteilyryytymys, mutta jatkettava on. Meillä on ollut yleensä vain muutama risteily varattuna per vuosi, mutta jotenkin niitä on tullut varattua lisää, kun kohdalle on sattunut hyvä diili tai kyseessä on ollut jonkinlainen erikoislähtö. Toissa viikonloppuinen risteily Silja Serenadella kuului sarjaan ”hyvä diili”, kun saimme Family-hytin edulliseen hintaan. Niin tai miten sen nyt ottaa, sillä kun edulliseen hyttiin lisää kaikki ateriat ja ostokset laivalla, niin laivayhtiöt kiittää monesti ja pankkitili ei. Hyvä me.

Silja Serenaden merenpuoleiset Family-hytit sijaitsevat aluksen perässä, kansilla 8, 9 ja 10, eikä kyseisessä hyttiluokassa ole mahdollisuutta vierekkäisiin hytteihin. Hytin koko on mukavat 18 m², mikä on 7 m² enemmän kuin neljän hengen A-hyteissä ja 4 m² enemmän kuin Promenaden puoleisissa Family-hyteissä tai Muumi-perhehyteissä. Hyttiin majoittuu korkeintaan kuusi henkilöä, joskin sohvasängyn koko rajoittanee hiukan hyttiin majoittuvien määrää perheissä, joissa on paljon isompia lapsia. Uusitun hytin yleisilme on miellyttävän raikas, kokolattiamatto on vaihtunut vinyylimattoon ja vanhat kaapit korvattu avonaulakolla.

Family-hyttiin kuuluu television lisäksi jääkaappi, josta löytyy pullo vettä, pullo kivennäisvettä, kaksi Fantaa, kaksi Coca Colaa ja kaksi olutta. Piccolo-skumppia ei tässä hyttiluokassa ole, mutta hyttipalvelun kautta on tilattavissa vaikka pullollinen alkoholitonta tai alkoholillista kuohuvaa sekä muita herkkuja. Kylpyhuone on samaa kokoa kuin perushyteissä, mutta ainakin meidän hytissä (#8842) mukitelineitä sekä pyyhekoukkuja on enemmän ja mikä parasta, suihkuverho on korvattu suihkukaapilla.

Mitäs perheemme tykkäsi hytistä?

Hytin sijainti aivan aluksen perässä, käytävän päässä oli miellyttävä, joskin perän värinä satamaan tultaessa tai tietyissä tilanteissa tuntui vahvasti. Hyttimme sijainti oli muutoin rauhallinen, sillä käytävällä oli hyvin vähän ohikulkuliikennettä ja mikä parasta, hyttimme ovelta oli pari askelta peräkannelle johtavalle ovelle. Emme uskaltaneet käyttää kyseistä ”crew only” merkittyä ovea menomatkalla, mutta paluumatkalla rohkaistuimme käyttämään sitä, sillä lukitsematon ovi tuntui olevan matkustajien käytössä avoimesti. Kerroksemme takakansi oli niin rauhallinen, että se tuntui suorastaan omalta parvekkeelta ja mahdollisti ”pienen luksuksen” matkaan. Säilytystilaa oli hytissämme mielestämme rajallisesti, ja kaipasimmekin edes jonkinlaista kaapistoa television alle. Olisipa televisio voinut myös olla hiukkasen isompi.

Hytin koko oli nelihenkiselle perheellemme hyvä ja tilaa liikkua oli hyvin senkin jälkeen, kun olimme siirtäneet sohvaa ja liittäneet alasängyt parisängyksi. Television alla ollut pikkupöytä sopi oivasti yöpöydäksi, mutta television kohtalo oli päätyä lattialle. A-luokan hyttien tyylinen, uuteen sisustukseen sopiva alakaappi olisikin ratkaissut ongelman kokonaan.

No, mites matka meni muutoin?

Tiedän lukijoina olevan myös laivafaneja, joten lyhyt selostus lienee paikallaan. Perhematkan takia iltariekkumiset jäi pois. Sinnittelimme miehen kanssa molempina iltoina keskiyöhän saakka (pakko katsoa showt), mutta uni maittoi molempina iltoina. Ravintolavarauksiin heräsimme liian myöhään, joten vapaita paikkoja haluamiimme aikoihin ei ollut enää ennakkovarattavissa. Päädyinkin syömään menomatkalla Fast Lanen kasvisburgerin ja paluussa söimme koko perhe El Capitánissa.

Jösses minkä kokoisen Falafel-annoksen sain El Capitánissa….

Ja ai nom nom tuota raparperijälkkäriä! Minä olen kritisoinut monesti raparperijälkkäreitä ja leivonnaisia, sillä useimmiten raparperi ei joko maistu, tai sitten se on kyllästetty sokerilla. El Capitánin raparperijälkkärissä maistui mukavasti raparperi, joten pojot sille.

Keli helli meitä hieman paluumatkalla ja pääsimme myös nauttimaan lämpimän aurinkoisesta illasta sundeckillä. Matkustajien iloksi laivayhtiö oli hankkinut sohvaryhmiä kannelle, joten mikäs siinä oli istuessa ja nauttiessa piccolokuohuvaa ilta-auringossa.

Nautinnollinen, levollinen risteily siis jälleen kerran, ja tällä kertaa kiitokset lähtee erityisesti Wine Barin henkilökunnalle. Ammattitaitoinen, hauska ja ystävällinen henkilökunta sai meille aikuisille hymyn huulille ja harmi, kun Wine Barissa ei voinut istuskella pidempäänkin. Promenaden vilinä ja vilske, hyvä musiikki ja harvinaisempi viini/samppanja lasissa. Kyllä kelpaa. Aina.

P.S.: Eipä tässä kerkiä kuivalla maalla paljoa oleskelemaan. Tulevana viikonloppuna suunnistamme hieman isommalla porukalla laivalle, kun viemme perheellemme rakkaita ihmisiä nauttimaan heille hyvin harvinaisesta merimatkasta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.